Tiedättekö mitä teen? Istun tietokoneen äärellä kello 2.32 aamuyöllä ja selaan 4 välilehdessä lastenvaunuja, turvaistuimia, sadesuojia, hyttysverkkoja, makuupusseja ym, ym... Ja tiedättekö mitä? Ei meillä ole edes vauvaa, ei edes tulossa vielä. Miten paljon voi ihminen haluta jotakin. Onko tämä nyt se biologinen kello, vaiko olenko jotenkin vinksahtanut? Eikö niitä vaunuja kuuluisi selata vasta sitten, kun on se vauva, tai lähinnä sitten, kun se vauva on tulossa? Osaako joku vastata? Anyone?

Paleltaa kovasti ja meinaa tulla itku, kun niin kovasti tahdon. Aamulla tulikin, tosin eri syystä. Oli nassu turvoksissa kuin turnipsi yöllisestä hampaiden narskuttelemisesta. Vähän vähempikin riittäisi.

Tuijotan ruutua ja ryven itsesäälissä. Tai ei se sitä ole, se on jotakin ihan muuta. Se on se tahto, niin vietävän voimakas tahto. Miksi minä en saa jo kertoa minne meidän vauva tänään pulautti, oliko rakeista vai sileää, tai kenen päälle se nyt kakkasi? Tai että se oppi kävelemään, puhumaan ja kaivelemaan äitien lelukaappia ja luuli dildoa kuolleeksi hattivatiksi... Miksen minä saa mennä laulamaan vauvantuoksuiselle vauvalle tuutulaulua tai herätä sen kanssa, kun se yöllä huutaa puhkeavia hampaitaan tai kiljuu koliikkiaan. Miksen minä saa ostaa niitä maailman hienoimpia yhdistelmävaunuja, sadesuojaa, hyttysverkkoa ja turvakaukaloa Ebaysta, vaikka minä tahdon??? Minä tahdon!!! Miksemme me saa jo puhua vakavasti nimestä äitien ja isien kesken. Miksei kukaan (muu kuin Turre) roiku Mooriksen hännässä ja revi Nuuhkaa korvasta?

Miksei kukaan kutsu minua äidiksi?

 

-Vaakku, viettiensä orja?

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2006 saakka. Joten nyt tuli päivityksen aika. Yhtä tekstiä lukuunottamatta poistin kaiken. Tarpeellisen ja tarpeettoman jorinan, vuodatuksen. Kaikki kirosanat ja ilonaiheet.

 

On taas tammikuu. On taas influenssa. Kolmas n. 8 kuukauden sisällä. Jatkossa joudun hakemaan rokotuksen joka vuosi. Tai ehkä auttaisi, jos vaihtaisin puhelinliittymää. Jospa nämäkin tulevat sieltä Saunalahdelta...

 

Pian on vuosi täynnä siitä, kun Aku lähti luotamme fyysisesti. Ikävä on ollut valtava, lähinnä se ikävä, etten voi koskea Akua. Tunnen aina, että Aku kulkee lähellä. Vaikea selittää edes itselleen mitä tarkoittaa. En ole milloinkaan yksin. Hän on aina täällä.

 

Miten paljon asioita voikaan mahtua yhteen vuoteen. Menneen vuoden aikana elämämme on muuttunut paljon. Ja miten joka vuosi sitä ajatteleekin, että vuosi sitten oli vielä niin paljon tyhmempi ja nuorempi. Vuoden päästä toistuu taas sama ilmiö. Mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan. Toivottavasti pieniä ihmeitä. Hyvää arkea ja ehkä vähän juhlaakin.

 

Toivon, että tänä vuonna jokainen ihminen pitää huolta omasta elämästään. Niin sukulaiset kuin ystävät ja vähemmän ystävätkin. Jos kaikki pitävät huolen itsestään, ei kenenkään tarvitse stressata muiden puolesta, eikö?

 

Haluaisin kirjoittaa kirjan. En vain tiedä saisinko sitä koskaan loppuun. Haluaisin myös kirjoittaa runokokoelman. Ja tehdä musiikkia. Näytellä. Olla tiiminvetäjä. Istua kallioilla ja nuuhkia tuulta. Pulikoida lammessa. Poimia sieniä. Onnistua. Rakentaa majan ja leikkimökin. Tehdä aidan ja kuperkeikan. Olla terve ja energinen. Laihtua. Tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa. Valmistaa seitsemän ruokalajin illallisen. Laatoittaa keittiön lattian. Juoda vähemmän energiajuomaa ja lopettaa tupakoinnin. Puhaltaa isoja saippuakuplia. Muotoilla savea ja kipsiä. Maalata seiniä. Käydä Virroilla. Nähdä pienen ihmeen.

 

Siinä lienee tavoitetta tulevalle.

 

-Vaakku

(joka on tehnyt paluun Vuodatukseen!)

...on vaikeaa. En todellakaan tiedä miten paljon voisin sinua kiittää kaikesta siitä mitä olit, olet, mitä kaikkea annoit. Annoit aina kaikkesi, aina asettaen minut etusijalle. Minun pieni omenapoimurini, harmaaparta kaunokaiseni. Toivon, että pystyin antamaan sinulle arvoisesi elämän. Sinä ansaitsit ainoastaan ja vain parasta. Sinä olet täydellisyys, sitä ei voi kukaan kieltää.

En uskonut, että tätä päivää tulee koskaan, enkä tiedä ymmärränkö sitä vieläkään. Olet ollut vasta tunteja poissa. Ruumiistasi. Olet rinnallani aina, tiedän sen. Kuljet siinä ja katsot minne menen ja mitä teen. Seuraat, niin kuin aina. Minun suojelusenkelini, joka annoit minulle niin monta kertaa sen elämän ainoan syyn elää. Kun sain sinut elämääni, lupasin, ettei sinuun koskaan enää tarvitse sattua millään tavalla. Ja pidin sen lupaukseni. Ja sinä pidit minusta huolta, kuuntelit ja puhuit. Harva sen ymmärtää. Sinä et ollut 'koira'. Sinä olit ja olet minulle edelleen elämää suurempi olemus, persoona, luonne ja maailman paras ystävä, joka antoi anteeksi aina kiukutteluni ja sait minut hymyilemään.

Teen nyt niinkuin sinä haluaisit minun tekevän. Jatkan elämääni eteenpäin. Yksi päivä kerrallaan, kuten tähänkin asti.

Pidäthän huolta parhaista ystävistäsi nyt siellä toisella puolella. Sano terveisiä Lindalle, Fortunalle, Dieselille ja monelle muulle kaverillesi, jotka lähtivät jo ennen sinua. Me katsomme Nuuhkan kanssa eteenpäin tällä puolen.

25.1.1994 - 17.1.2009

On niin tajuton ikävä sinua!!

Joskus kauan sitten kuuntelin Aknestikin kappaletta "Kaunis kuin kevätpäivä" ja istuit vieressäni. Laitoit tomerasti tassun jalalleni ja siitä päivästä lähtien se on ollut sinun kappaleesi. Ja se sopii sinuun kuin nenä päähän.

 

Kaunis kuin kevätpäivä

Olet kaunis niin kuin kevätpäivä,
raikas kuin merituuli,
kun sut silmissäni nään.

Sun kauneutes on luonnollista,
puhdasta ja todellista.
Mikään ei voi sitä hävittää.

Jos haluat,
tuu, tuu, tuu
älä jää menneitä miettimään.
Jos haluat,
mee mee mee,
etkö nää sut on tehty lentämään.

Hei miksi meidän pitäis elää,
niin kuin toiset ihmiset,
ja olla niin kuin kaikki muut.

Tää elämä on ainoamme,
kaikki mitä omistamme,
mitään muuta meillä ei oo.

Jos haluat,
tuu, tuu, tuu.
älä jää menneitä miettimään.
Jos haluat,
mee mee mee,
etkö nää sut on tehty lentämään.

Kuka se onnen saa?
Kuka uskaltaa,
helmen sukeltaa?

Olet kaunis niin kuin kevätpäivä,
raikas kuin merituuli,
kun sut silmissäni nään.

Sun kauneutes on luonnollista,
puhdasta ja todellista,
mikään ei voi sitä hävittää.

Jos haluat,
tuu, tuu, tuu.
älä jää menneitä miettimään.
Jos haluat,
mee mee mee,
etkö nää sut on tehty lentämään. //Aknestik



Rakkaudella Annu