Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2006 saakka. Joten nyt tuli päivityksen aika. Yhtä tekstiä lukuunottamatta poistin kaiken. Tarpeellisen ja tarpeettoman jorinan, vuodatuksen. Kaikki kirosanat ja ilonaiheet.

 

On taas tammikuu. On taas influenssa. Kolmas n. 8 kuukauden sisällä. Jatkossa joudun hakemaan rokotuksen joka vuosi. Tai ehkä auttaisi, jos vaihtaisin puhelinliittymää. Jospa nämäkin tulevat sieltä Saunalahdelta...

 

Pian on vuosi täynnä siitä, kun Aku lähti luotamme fyysisesti. Ikävä on ollut valtava, lähinnä se ikävä, etten voi koskea Akua. Tunnen aina, että Aku kulkee lähellä. Vaikea selittää edes itselleen mitä tarkoittaa. En ole milloinkaan yksin. Hän on aina täällä.

 

Miten paljon asioita voikaan mahtua yhteen vuoteen. Menneen vuoden aikana elämämme on muuttunut paljon. Ja miten joka vuosi sitä ajatteleekin, että vuosi sitten oli vielä niin paljon tyhmempi ja nuorempi. Vuoden päästä toistuu taas sama ilmiö. Mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan. Toivottavasti pieniä ihmeitä. Hyvää arkea ja ehkä vähän juhlaakin.

 

Toivon, että tänä vuonna jokainen ihminen pitää huolta omasta elämästään. Niin sukulaiset kuin ystävät ja vähemmän ystävätkin. Jos kaikki pitävät huolen itsestään, ei kenenkään tarvitse stressata muiden puolesta, eikö?

 

Haluaisin kirjoittaa kirjan. En vain tiedä saisinko sitä koskaan loppuun. Haluaisin myös kirjoittaa runokokoelman. Ja tehdä musiikkia. Näytellä. Olla tiiminvetäjä. Istua kallioilla ja nuuhkia tuulta. Pulikoida lammessa. Poimia sieniä. Onnistua. Rakentaa majan ja leikkimökin. Tehdä aidan ja kuperkeikan. Olla terve ja energinen. Laihtua. Tehdä hyvää ja terveellistä ruokaa. Valmistaa seitsemän ruokalajin illallisen. Laatoittaa keittiön lattian. Juoda vähemmän energiajuomaa ja lopettaa tupakoinnin. Puhaltaa isoja saippuakuplia. Muotoilla savea ja kipsiä. Maalata seiniä. Käydä Virroilla. Nähdä pienen ihmeen.

 

Siinä lienee tavoitetta tulevalle.

 

-Vaakku

(joka on tehnyt paluun Vuodatukseen!)